lauantai 14. tammikuuta 2017

I feel like I'm locked and I've lost the key -sekavia ajatuksia minuudesta

Monesti oon kuullu olevani ääripäiden ihminen, heilahtelen plussalta miinukselle ja takasin häkellyttävään vauhtiin, ja myönnän kyllä olevanikin. Jos jokin on ihanaa, se on tosi ihanaa ja kaikki on ihanaa ja wohoo, ja jos jokin on perseestä, se on niin syvältä sieltä ettei enää koskaan aurinkoa näe. Mielialat heiluu toisinaan kuin tuuliviiri, ja vaikka se onkin osa mun persoonaa se ei aina oo hyvä juttu. Esimerkiksi muistan tilanteita jossa mua on kielletty tekemästä jotain tiettyä asiaa, niin oon ärähtäny vastaukseksi jotain tyyliin "ei sitte tehdä mitään enää koskaan ikinä". Mutta (valitettavasti) leimahtelu on osa mun persoonaa ja sitä ei musta saa pois, ja jos saisi mä en olisi mä. Mä yritän kyllä sitä hillitä, ja joskus se onnistuu, joskus ei.

Oon myös temperamenttinen ja tulinen, saatan puhua mitä sattuu ennenku edes tajuan ajatella, ja joskus oon liian jästipää sanomaan että sori meni liian pitkälle. Yleensä kyllä myönnän jos oon väärässä, ja pyydän anteeksi jos oon kamala, mutta joskus jästipäisyys vie voiton ja niissä tapauksissa toivoisin omaavani jonkun reset-nappulan jolla saisi ittensä samantien takasi raiteille. Joskus otan asiat loukkaavasti vaikkei olisi tarkoitus, ja sitte käyn puolustuskannalle kun luulen että mua kohtaan hyökätään. Naurettavaa tiiän, mutta omaan naisen aivot. Joskus (useinmiten) oon varma että vielä monimutkasemmat ku useimmat muut naiset.

Sillon ku mua laiskottaa, en saa mitään aikaseksi enkä jaksa edes ajatella asioiden hoitamista tai tekemistä ja haluan vaan olla. Joskus musta ihan kirjaimellisesti tuntuu et mun pää on pelkkää mössöä ja pumpulia ja pimeyttä ja kuljen päivästä toiseen jossain hattarassa jossa päivät sulautuu toisiinsa, kunnes yhtäkkiä havahdun useinmiten erityisen aurinkoiseen päivään ja huomaan etten oo taas saanu mitään järkevää aikaseksi moneen päivään ja sitte alkaa tapahtua ja asiat järjestyä jne. Joskus mä aattelin että mä oon masentunu, ku tulee tommosia lyhyitä pätkiä että ei vaan jaksa, tiskit makaa altaassa ja lattioilla on kissankarvapölypilviä, mut mä uskoisin että se on ihan perus väsymystä, etenki ku on työtön ja on joka päivä aamusta iltaan kotoa (paitsi jos käy kaupassa).

Ja siinä onki yks asia joka ahistaa -töihin pääseminen. Mä haluan töitä koska mä tarvin rahaa, mä oon niin kyllästyny elämään kädestä suuhun, ja mä tarvin jotain muutaki tarkoitusta elämään ku pelkkä herääminen, mutta toisaalta mua ahistaa alkaa heräämään aikasin aamulla ja menemään joka aamu tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan ja kaikki muut menemiset ja tekemiset pitää suunnitella työvuorojen mukaan. Siitä on tehty ihan tutkimuksiakin, että jotkut ihmiset on tuotteliaampia vasta myöhemmin päivällä, tai jos ne saa herätä sillon ku haluaa (tai edes myöhemmin ku mitä pidetään normaalina). Mä ite oon paljo tuotteliaampi ja virkeempi illalla, ku aamulla tai päivällä. Mitä enemmän kello on, sitä enemmän mä keksin tekemistä ja saan ideoita. Ite en pidä sitä huonona asiana, mä oon muutenki yö-ihminen ja nautin etenki iltahämärästä.

Jos jokin ärsyttää mua, se ärsyttää kunnolla. Oon niin herkkä, että "leimahdan" sekunnissa, ennenku aivot ehtii käsittelemään asiaa että kannattaako siitä nyt edes ärsyyntyä, mutta sitte ku kerkeen sen tajuamaan, lepynki oikeestaan samantien.


Ja auta armias jos on se aika kuukaudesta! Oon niin herkkä että saattaa tulla itku, jos joku kattooki mua väärin. Okei, ehkä ei sentään, mutta loukkaannun kaikesta tosi herkästi ja oon surullinen. Vastapainoksi saatan kyllä sit myös liikuttua positiivisessaki mielessä tosi helposti. (Ja miksi vanhat kissat itkettää?!) Yleensä leffoissa ja muualla vitsaillaan että naiset on raivoisia tai vihaisia tms menkkojen aikaan, mutta mun mielestä se ei oo totta, vaan me vaan ollaan niin hormonien vallassa että me luullaan et koko maailma vihaa meitä ja siks sitte tulee ärähdeltyäki herkemmin. Toki en voi puhua ku omasta puolestani, mutta veikkaisin et harva oikeesti on mitenkään vihanen sillon.

Viimesenä on vielä pakko avautua aiheesta ulkonäkö. Jos oma peilikuva ei miellytä, mä masennun. En sanan varsinaisessa merkityksessä, mut ehkä tiiätte mitä tarkotan. Etenki jos hiukset on rumat, se vaikuttaa koko olemukseen. Ja tottakai myös jos ne on kivat. Mulla on tällä hetkellä kauhee hiuskriisi ku ne on vaan saanu kasvaa vapaana siitä saakka ku ajelin kaikki pois, ja sen on näkösetki. Ei mitään mallia tai muotoa, oma tylsä väri, hiukset on joko silmissä tai pinnillä kiinni sivussa.. Ja koska hiukset on kamalat, mikään asu tai meikki ei saa tuntemaan oloa kivaksi tai nätiksi. Mä oon oikeesti siinä pisteessä, että jos ei kukaan kaveri osaa leikata hiuksia, niin mä leikkaan ne sitte itte. Parturiin ei kykene vielä aikoihin, ja hiukset pitää saada kuosiin nyt eikä enskuussa, jos haluan saada edes hitusen itsetuntoa takasin. Koska jos itsetunto on nollassa, sitä tuntee koko olemuksensa nollaksi, ja jos tuntee olevansa täys nolla, sillon koko maailma ympärillä tuntuu myös mitättömältä ja sitte on vaan paha mieli kokoajan. Inhottava oravanpyörä johon voi joutua heikkoitsetuntoinen ihminen ihan vaan paskan letin takia. Muutenkaan en tällä hetkellä pidä siitä mitä peilissä näkyy, ja yritän asiaa pikkuhiljaa muuttaa, mutta en halua siitä sen kummemmin puhua vielä koska se vaatii paljo itsekuria ja yrittämistä ennenku mitään tapahtuu, ja mulla on olematon itsehillintä.


Noin! Sainpas jotain sekavia ajatelmia ehkä ihan ymmärrettävään muotoon. Mä en koskaan oikeen suunnittele sitä mitä kirjotan, vaan istun koneen ääreen, avaan blogin ja valitsen "uusi teksti", ja se mikä ulos purskahtaa on yleensä se asia joka pitääki ulos saada. Blogi on hyvä tapa mulle saada joitain ajatuksia ulos ja järjestykseen. Ehkä tästä saa jotain terapeuttistaki hyötyä sen lisäksi että saa omaksi ilokseen jakaa juttuja ja asioita muiden kanssa.

Mutjoo, enskerralla lupaan jotain kivaa eikä tämmöstä ryöppyä.


~ Heni

3 kommenttia:

  1. Voi mä niin tunnistin kaikki sun pirteet jota tossa latelit ja oon nähny kyllä kaiken :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja viälä vaan jaksat kattella! xD <3 (Melekeen pakkoki kyllä kai. :'D)

      Poista