tiistai 7. helmikuuta 2017

Ihana harmaa arki

Tänään ei arki kyllä tunnu harmaalta vaan melkeinpä juhlalta, ku aurinko päätti pitkästäaikaa näyttää nassuaan! Oi että miten tuntee ku mieliala kohoaa ja piristyy ku arska paistaa kirkkaalta taivaalta. Ja vieläpä parina päivänä peräkkäin! Tunuu keväältä. Tätä menoa kesä tulee jo maalis-huhtikuussa ja sit juhannuksena sataa lumet maahan. Ei nykypäivänä hämmästyttäis mua lainkaan.



Mä rakastan kaikkia vuodenaikoja, mut kaikissa on myös huonot puolensa -talvi on kaunis mutta kylmä, iho kuivuu ja hiuksia on turha ees ajatella laittavansa ku pitää käyttää pipoa. Ja meikkaaminen on täysin riskipeliä, tänäänki lähdin kotoa Marilyn Monroena ja saavuin töihin kuolleista nousseena Eric Dravenina. Okei en ihan, mutta melkein. Kesä on, noh kesä, voi viettää aikaa ulkona lukien ja uiden ja ryypäten hengaillen kavereiden kans, mutta välillä sit on liianki kuuma eikä kykene edes liikkumaan tai liian kylmä että vois käydä uimassa tms, ja hyttyset ja paarmat syö hengiltä. Keväällä taas on loskaa ja märkää, eikä tiiä pukeutuisko toppatakkiin vai tankkitoppiin, mutta on ihanaa ku talven jälkeen aurinko alkaa lämmittää ja kaikki herää eloon. Syksy on mun lemppari vuodenaika, enkä kyllä tähän hätään keksi siitä huonoja puolia, heh. Niin ihana ku talvi onkin, se sais mun puolesta olla lyhyempi, vaikka marraskuu-tammikuu tms, sit vois jo tulla kevät ja kesä. Jotenki ankeeta että ainaki virallisesti talvi taitaa kestää noin 5-6 kk vuodesta.. Mutta ei kai se oikeesti enää niin pitkä oo, täälä ainaki lumet jo tammikuussa suli pois ja mittari näytti plussaa. Nyt kyllä tais talvi taas palata, ku mittarissa oli aamulla -19 ja nassu meinas pudota matkalla töihin.





Anyway, oon siis tuntenut oloni pirteäksi ja iloisemmaksi viimeaikoina. (Paitsi jos on pää kipeä tai nälkä tai väsy tai oon just pyöräilly lumihangessa monta kilometriä tai... Haha.) Mua on päänsärky ja huimaus vaivannu taas viimeainkoina, varmaankin niskat niin jumissa. Se on mulle niin yleistä että oon jo tottunu siihen, enkä siksi sen kummemmin sitä ajattelekkaan enää, mutta jos ois varaa ni kävisin kyllä säännöllisesti hierojalla. Se varmasti vähentäis näitä vaivoja, mutta ei just nyt vaan kykene. Olis vaan niin kivaa ku ei ois kokoajan näin vaivaanen, haha. Toisaalta ihan omaaki syytä että oon aina ihan puupökkelö, ku teen vaan asioita jotka jumittaa niskan, mm. kudon ja piirrän ja istun koneella.



Mutta vaivoista ja vitutuksista huolimatta oon tällähetkellä aika onnellinen. Raha-asiat stressaa niinku aina, mutta yritän tietoisesti olla ajattelematta sitä liikaa, se kun ei stressaamalla siitä miksikään muutu. Mulla on kiva työkokeilupaikka jonne on mukava tulla, ihana ja hauska mies ja perhe muutenkin, pölijä kisumisuja jotka piristää joka päivää, sekä hyviä ystäviä (joita kyllä nään ihan liian harvoin). Suht tervekkin oon (satunnaisia päänsärkyhuimauksia lukuunottamatta) ja kivoja harrastuksia. Mullahan on kaikki lopulta ihan hyvin, vaikka niitä pieniä murheita ja ongelmia aina löytyykin. Mutta kyllä se siitä ku jaksaa vaan puskea eteenpäin.


~ Heni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti