tiistai 7. helmikuuta 2017

Ihana harmaa arki

Tänään ei arki kyllä tunnu harmaalta vaan melkeinpä juhlalta, ku aurinko päätti pitkästäaikaa näyttää nassuaan! Oi että miten tuntee ku mieliala kohoaa ja piristyy ku arska paistaa kirkkaalta taivaalta. Ja vieläpä parina päivänä peräkkäin! Tunuu keväältä. Tätä menoa kesä tulee jo maalis-huhtikuussa ja sit juhannuksena sataa lumet maahan. Ei nykypäivänä hämmästyttäis mua lainkaan.



Mä rakastan kaikkia vuodenaikoja, mut kaikissa on myös huonot puolensa -talvi on kaunis mutta kylmä, iho kuivuu ja hiuksia on turha ees ajatella laittavansa ku pitää käyttää pipoa. Ja meikkaaminen on täysin riskipeliä, tänäänki lähdin kotoa Marilyn Monroena ja saavuin töihin kuolleista nousseena Eric Dravenina. Okei en ihan, mutta melkein. Kesä on, noh kesä, voi viettää aikaa ulkona lukien ja uiden ja ryypäten hengaillen kavereiden kans, mutta välillä sit on liianki kuuma eikä kykene edes liikkumaan tai liian kylmä että vois käydä uimassa tms, ja hyttyset ja paarmat syö hengiltä. Keväällä taas on loskaa ja märkää, eikä tiiä pukeutuisko toppatakkiin vai tankkitoppiin, mutta on ihanaa ku talven jälkeen aurinko alkaa lämmittää ja kaikki herää eloon. Syksy on mun lemppari vuodenaika, enkä kyllä tähän hätään keksi siitä huonoja puolia, heh. Niin ihana ku talvi onkin, se sais mun puolesta olla lyhyempi, vaikka marraskuu-tammikuu tms, sit vois jo tulla kevät ja kesä. Jotenki ankeeta että ainaki virallisesti talvi taitaa kestää noin 5-6 kk vuodesta.. Mutta ei kai se oikeesti enää niin pitkä oo, täälä ainaki lumet jo tammikuussa suli pois ja mittari näytti plussaa. Nyt kyllä tais talvi taas palata, ku mittarissa oli aamulla -19 ja nassu meinas pudota matkalla töihin.





Anyway, oon siis tuntenut oloni pirteäksi ja iloisemmaksi viimeaikoina. (Paitsi jos on pää kipeä tai nälkä tai väsy tai oon just pyöräilly lumihangessa monta kilometriä tai... Haha.) Mua on päänsärky ja huimaus vaivannu taas viimeainkoina, varmaankin niskat niin jumissa. Se on mulle niin yleistä että oon jo tottunu siihen, enkä siksi sen kummemmin sitä ajattelekkaan enää, mutta jos ois varaa ni kävisin kyllä säännöllisesti hierojalla. Se varmasti vähentäis näitä vaivoja, mutta ei just nyt vaan kykene. Olis vaan niin kivaa ku ei ois kokoajan näin vaivaanen, haha. Toisaalta ihan omaaki syytä että oon aina ihan puupökkelö, ku teen vaan asioita jotka jumittaa niskan, mm. kudon ja piirrän ja istun koneella.



Mutta vaivoista ja vitutuksista huolimatta oon tällähetkellä aika onnellinen. Raha-asiat stressaa niinku aina, mutta yritän tietoisesti olla ajattelematta sitä liikaa, se kun ei stressaamalla siitä miksikään muutu. Mulla on kiva työkokeilupaikka jonne on mukava tulla, ihana ja hauska mies ja perhe muutenkin, pölijä kisumisuja jotka piristää joka päivää, sekä hyviä ystäviä (joita kyllä nään ihan liian harvoin). Suht tervekkin oon (satunnaisia päänsärkyhuimauksia lukuunottamatta) ja kivoja harrastuksia. Mullahan on kaikki lopulta ihan hyvin, vaikka niitä pieniä murheita ja ongelmia aina löytyykin. Mutta kyllä se siitä ku jaksaa vaan puskea eteenpäin.


~ Heni

torstai 2. helmikuuta 2017

No one can lift me, catch me the way that you do

Mä taisin luvata jotain kivaa seuraavaksi, joten tässä vähä lämpöä rakkauden ja villasukkien muodossa, koska hei mikä on parempaa ku rakkaus ja pehmoset villikset? Mä oon hurahtanu vaan entistä pahemmin kutomiseen (tai neulomiseen, kummaksi sitä nyt kukin kutsuu) eikä loppua innostukselle näy. Sain Marikalta joululahjaksi Merja Ojanperän Kauneimmat Villasukat -kirjan ja vaikka aluksi vähä jännitti että osaanko mä niin nättejä pitsi-palmikko-hässäkkä-sukkia tehdäkkään, niin ne ohjeet on kyllä niin hyvät ja selkeät että tähän saakka on kyllä onnistunu ihan ongelmitta! Ainoa harmitus on et varmaan joka toisiin sukkiin on jotain virkattuja lisäjuttuja, ja mä en osaa virkata. Oon kattonu videoita ja lukenu kuvallisia "virkkausta idiooteille"-tyylisiä ohjeita ja Laura on yrittäny mua opettaa, mutta jumalauta en saa edes isoäidinneliötä tai ympyrää aikaseksi. En kuitenkaan oo luovuttanu, vaan aion sen vielä oppia, mutta toistaiseksi ei vaan onnistu, ja se harmittaa koska ne virkatut yksityiskohdat tuo niihin sukkiin sen viimeisen silauksen. Toki kaikki ne sukat toimii ilmankin niitä virkkaus-osia, mutta sitte ne on paljo tylsempiä.

Joitain joululahjasukkia.
Että ihan vink vink jos tekee mieli tilata villasukat niin rohkeesti kysymään vaan, mä rakastan kutoa mutta en haluaisi kuitenkaan hukkua villasukkiin, joten on ihan kiva välillä tehdä niitä muillekkin. Kudon myös lapasia ja kaulahuiveja! Pipoista ei paljoa kokemusta oo joten niitä en vielä ihan täysin handlaa. Onhan semmonen perus pipsa aika iisi tehä, mut ku haluaisin tehä semmosia rentoja myssyjä jotka vähä lerpattaa ja en oo vielä löytäny semmosta ohjetta, enkä oo keksiny itekkään että miten semmosen tekis. Joskus ois myös haaveissa kutoo villapaita, mut toistaseksi en jaksa edes ajatella asiaa koska voin vaan kuvitella millanen homma siinä on, plus en vielä osaa oikeen lukee ohjeita kunnolla.

Oon niin innoissani ku oon oppinu tekemään muutaki ku perussukkaa (vaikka perussukka onkin melkeinpä se paras sukka) ja osaisin varmasti nyt tehdä myös ne kauan haaveilemani piirakkasukat, joita ennen katoin sillä silmällä että en vaan minä kyllä tommosia! Eli iso kiitos Neposelle että osti sen kirjan mulle, en välttämättä ois ite uskaltanu sitä hommata koska ensisilmäyksellä näytti kovin vaikeilta sukilta. Mutta siinä kirjassa tosiaan on niin selkeet ja helpot ohjeet että perustiedoilla ja taidoilla kyllä pystyy melkeinpä kuka vaan niitä seuraamaan ja tekemään upeita sukkia.


Oon nyt aloittanu työkokeilun Tuulia Designillä, semmonen yksityisyrittäjän pitämä käsityö/askartelu-kauppa, ja oon kyllä nauttinu olostani täälä. Tein mun merkonomitutkinnon näyttötyön täälä samaisessa paikassa joten ei ihan uus tuttavuus tää paikka toki oo, mutta nyt ei oo onneks mitään paineita niskassa sen suhteen mitä pitää tehdä ja mihin mennessä ja montako raporttia pitää kirjottaa. Se miinuspuoli tässä on se etten ehdi kutoa yhtä paljo ku aiemmin, haha. Noh, tekee hyvääki tämmönen "pakkotauko" välillä, viimesen parin viikon aikana kudoin melkein viidet parit sukkia! Ja kyllähän sitä iltasin kuitenki vähä ehtii.


Ollaan Mikan kans elelty nyt parisen kuukautta yhessä, ja en onnellisempi voisi olla. Mika on mun sielunkumppani, mun toinen puolisko ja ihanin mies koko maailmassa. Joka päivä ei oo ruusuilla tanssimista, välillä me riidellään ja tulee väärinkäsityksiä, mutta sellasta on arki, ja mä en vaihtaisi sitä mihinkään. Mika on mun, niin ilot ja onnet kuin surut ja riidatkin, ja kaikki asiat selviää puhumalla ja pussaamalla.

Tottakai vielä on totuttelua yhteiseloon, kun ollaan monissa asioissa totuttu ihan eri tyyleihin ja tapoihin, eri rytmiin, mutta kokoajan tässä opitaan uutta ja kasvetaan yhteen. Kyllä se elämä pian sujuu jo vaivattomasti kun tunnetaan toistemme oikut ja ihanuudet. Rakkaus on suurta ja aitoa, se on tärkeintä. <3

It took us a while
With every breath a new day

With love on the line

We've had our share of mistakes

But all your flaws and scars are mine

Still falling for you

Still falling for you

~ Heni