Everything's gonna be alright, everything's gonna be okay

Ai että, ihana kesä! Oon puuhannu jo vaikka ja mitä, ja se on vasta nippanappa Heinäkuun puoliväli; käyny Tampereella, Lahdessa ja jopa Virossa (josta joskus lisää ihan omassa postauksessaan), mökilläkin olin iskän kanssa päivän, ja ensviikolla mennään iskän ja Laan kans Särkänniemeen Särkänniemeeen! En ookkaan käyny sielä vuosikausiin, oon ihan silleen pikkusen innoissani. Vaikkei vanha akka enää ihan kaikkiin kieputuslaitteisiin ehkä kykene niin yhä niihin parhaisiin kuitenkin, kaikki vuoristoradat on ihan best. Ja vesisellaaset, eikä haittaa vaikka vähä kastuis! Mökillekkin pitää kyllä päästä ainaki kerran vielä, sielä kyllä sielu ja ruumis lepää.

Tänään oltiin Melinan kans Ojutjärvellä uimassa ja vitsi että oli lämmintä vettä, voisin mennä sinne vaikka joka päivä! Muutenki oli kyllä tosi kivaa. En oo käyny sielä uimassa vuosiin, en oikeen edes tiedä että miksen oo. Kiva paikka, lämmintä vettä eikä se oo edes mitenkään mahdottoman kaukana. Vähä sieltä saa "apinankarvaa", eli sitä jotaki muhjua mikä tarttuu ihokarvoihin (mutta hyvin vähä, eikä se ny mua ainakaan haittaa yhtään). Joskus vois mennä ihan pyörälläkin, vaikka mun pyörä onki semmonen koliseva rousku, haha. Ostin Tigeristä pienen punavalkoruudullisen kylmälaukun viimeks Lahdessa ollessani ja ois kiva päästä sitä käyttämään, uimareissuhan ois just passeli siihen!

Musta tuntuu että mun elämässä tapahtuu tällähetkellä paljon mutta ei sit kuitenkaan oikeestaan mitään. Eikä kaikki välttämättä niin hyviäkään asioita, mutta elämä on sellasta. Välillä pitää tehdä vaikeita päätöksiä ja joskus ne päätökset tehdään sun puolesta. Oon myös hakenu moneen paikkaan töihin ja meinaa usko mennä kokonaan kun mistään ei kuulu juuta ei jaata ja minnekkään ei kelpaa. Pitääs vissiin vaan ottaa ja muuttaa jonnekki ja luovuttaa tän tuppukylän kans, hahah. Mut joo jos realistisia ollaan niin ainakaan tänä vuonna ei muutto vaan onnistu, synttärit on "pakko" pitää täälä (eli mä haluan) ja talvella ei nappaa kyllä yhtään lähtee roudaamaan kissoja ja kamoja yhtään minnekkään. Ehkä ens vuonna jos on semmonen buugi että maisemanvaihdos ois jepa. Monet asiat voi muuttua hyvinki äkkiä, joten en yleensä tee kovinkaan pitkän tähtäimen suunnitelmia. Jos jotain oon oppinu tänä vuonna on se, että tulevaisuudesta ei koskaan tiiä ja monesti pitää vähä sattua että voi taas olla ihanaa ja kivaa.

Eräältä iltalenkiltä.

Naapurin Miisu!

Mummin kans käytiin äitin haudalle kukkia viemässä. <3

Juhannus meni Jarnon ja Janin kans musiikkia kuunnellessa ja niitä näitä höpötellessä sekä hattua nakellessa ja Turtlesilla leikkiessä. Eli just hyvin.

Se on kyllä tälleen mihinkään mitenkään liittymättä sanottava, tai oikeeastaan ilmoitettava, että mä osaan nykyään virkata. Selasin mun vanhoja postauksia ja jossain niistä manasin kun en vaan osaa, en vaikka miten päin yrittäisin ja vaikka henki siitä riippuisi. Sillon Tuulia designissa työkokeilussa ollessani kun jäin ekaa kertaa päiväksi yksin pitämään putiikkia pystyssä, eikä mulla ollu muutakaan sen tähdellisempää hommaa siinä mä kaivoin Minnan ohjeen pikkuseen kippoon/purkkiin/pöttiin/mikäsenytolikaan ja tartuin koukkuun ja kuteeseen ja päätin että nyt mä sen opettelen -ja jumaliste mähän opiin! Jooooo, se eka yritelmä oli vähä semmonen.. Se oli ensinnäkin nurinpäin.. Moni muukin meni samalla tavoin nurinpäin, ennenku sit näin Minnan seuraavan kerran ja kysyin mitä mä teen väärin. Sen jälkeen se alkoi sujua vähä paremmin. Mä huvittuneena aina muistelen ku menin Melinalle ylpeenä esittelemään mun pikkusta purnukkaa että kato ny ku mä hianosti osasin, ihan itte ja ekaa kertaa! ja jälkikäteen ku sitä reppanaa kippoa kattoo nii onhan se vähä semmonen "rouhee", ahahaha. Mutta ei kai sitä muuta voi odottaakaan ensikertalaiselta? Onneksi on ihana Minna jolta sai kysyä neuvoa ku ei osannu, en mä todnäk muuten ois hokannu mitä teen väärin ja oisin saattanu taas luovuttaa. Nykyään osaan mielestäni ihan kiitettävän hyvin virkata (ja jopa lukea ohjeita, ainaki niitä simppeleimpiä) vaikkei mun käsiala vielä ookkaan ihan tasaisinta ja siisteintä. Mutta pikkuhiljaa, ei mun monet monet ekat villasukatkaan ollu mitään taidonnäytteitä.

Ja siis voi miten paljo mä oon jo ehtinykkään virkkaamaan sen jälkeen ku sen opiin, siis mä aivan hurahdin siihen ja nykyään virkkaan enemmän ku kudon. Rakkaus villasukkiin ei oo vähentynyt ja suunnittelen jo villapaitaakin, mutta ah virkkaus! Oon tehny mattoja (kyllä, monikossa) ja laukkuja, koreja, purkkeja, tiskirättejä ja kupinalusia, hedelmiä sekä sieniä, parit amigurumitkin jo oon osannut tehä (ja siitä mä oon aina haaveillut), kissanleluja ja tällä hetkellä työnalla on myös semmonen viirinauha sekä poncho. Mulla on vaaaaikka ja mitä keskeneräistä, kun en malta tehdä loppuun ku inspis iskee jo seuraavaan ja on pakko saada vähä ees alottaa.. Unohdin varmasti vielä jotain, but you get the picture..? Hahah.

Tässä nyt vaan ne mistä sattui olemaan puhelimella enää kuvia. Tuo musta on se mistä tulee viirinauha.

Käsityöt on kyllä elämän suola. <3 Toisaalta harmittaa ja toisaalta ei, että nykyään en piirrä enkä maalaa niin paljoa, oon jo huomannu taitojeni rapistuneen.. Mutta toisin kuin piirtämisestä ja taulujen maalaamisesta, virkkaamisesta ja kutomisesta saa tarpeellista ja kaunista käyttötavaraa (ainakin siis osasta) mutta piirtämisestä hyötyy karkeasti sanottuna vain sen että sulla on kohta valtava pino piirrustuksia kaapissa etkä tee niillä mitään, etkä kehtaa kavereillekkaan niitä jaella koska näet vaan kaikki virheet niissä ja aattelet että ei ne oo riittävän hienoja kellekkään annettavaksi, plus miksi ne haluais nurkkiin lojumaan random töherryksiä (oon ollu tässä tilanteessa ennenku opiin virkkaamaan ja kutomaan). Joo ehkä silläkin sais jotain bisnestä aikaan, mutta mä en vaan oo niin hyvä tai erikoinen sillä saralla että erottuisin valtavasta massasta. Mutta toisaalta haluaisin yhä osata/jaksaa/ehtiä piirtää ja tulla yhä paremmaksi siinäkin. Aika ei vaan riitä kaikkeen, pelejäkään en enää pelaa niin usein ku ennen. Joo Lolia välillä vähä liikaaki ja 3ds:llä Iisakkia ja Animal Crossingia satunnaisesti, mutta siinäpä se. Yksikin boxin peli on ollu mulla kesken varmaan nyt vuoden, ja sen pelaisin oikeesti läpi viikonlopussa.

Mut hei eipä tässä tälläkertaa tämän sekavempia horinoita, ensikertaan!

~ Heni